Sesonkiherkku Persimoni


KAAMOSKAUDEN sesonkiherkku – kultainen Persimoni

Tarina lämpimien maiden hyötypuutarhoissa kasvavasta, Eebenpuun sukuun kuuluvan lehtipuun hedelmästä – Persimonista.  Miedosti makea, hieman luumun, tomaatin ja omenan sekoitusta maultaan muistuttava hedelmä on nykyisin yleisesti syys- ja talvikaudella kaupoissa myynnissä ja hinnaltaankin edullinen. Tämän tarinan lukemalla, voit oppia hedelmästä jotain uutta.

Espanjalainen Persimoni
4 FAKTAA PERSIMONEISTA
  1. Persimoni on marjakasvi – ei hedelmä. Aivan kuten punainen räjähtävä granaattiomenakin.  Sekin on oikeasti marjakasvi eikä hedelmä.
  2. Persimoni, Kaki  ja Sharon tarkoittavat saman hedelmän eri lajikkeita. Kaki ja Sharon ovat Persimonista jatkojalostettuja lajikkeita.
  3. Persimoni on tuorehko tuttavuus Suomessa, mutta Kiinassa sitä on tarinoiden mukaan viljelty jo 1300-luvulla. Kiinan lisäksi hedelmää tuotetaan ainakin Japanissa, Uudessa-Seelannissa, Israelissa ja Espanjassa.
  4. Satokausi alkaa lokakuussa ja kestää joulun yli jopa maaliskuulle saakka.
4 FAKTAA LAJIKKEISTA
  1. PERSIMONI on lajikkeista suurikokoisin, KAKI maultaan vetisin.
  2. Jokainen lajike on pinnaltaan sileä ja ohut kuori on raakana keltainen. Kypsyessään kuori punertuu pikku hiljaa ja samalla kuoreen ilmestyy ruskeita – hieman ikävän ja epämääräisen näköisiä – pilkkuja.
  3. KAKI ja PERSIMONI kannattaa syödä ainoastaan kypsänä, jolloin hedelmänliha on koostumukseltaan kauniin kuulakas.  Hedelmän liha on raakana kovaa ja lisäksi lajikkeiden sisältämät parkkihappo ja tanniini aiheuttavat niille kitkerän maun. Onneksi kitkeryys häviää lihan kypsyessä ja maku muuttuu makeaksi ja hapottomaksi.
  4. KAKI-lajikkeesta kehitetty SHARON on tiivislihainen ja siemenötön. Siitä puuttuu lisäksi parkkihappo,joten lajike soveltuukin syötäväksi muita raaempana, persikan tapaan ja jopa jääkaappikylmänä.
4 VINKKIÄ RUUANLAITTOON
  1. Hedelmälajikkeet sopivat soseeksi valmistettuina erinomaisiksi lisäkkeiksi makeisiin ja suolaisiin ruokiin.
  2. Maustamalla sose pääruokaan sopivilla lisämausteilla, saa siitä uuden makulisän suolaisten ruokien kastikkeeksi sekä lihan ja kalan seuraksi. Reseptivaihtoehtoja löytyy jopa sosekeitoista.
  3. Ylikypsäksi ja samalla ylimakeaksi päästyään, hedelmän voi soseuttaa soseeksi, jolloin myös sokerin käyttön voi jättää vähemmälle. Soseutettu hedelmä sopii leivonnaisten täytteeksi, jälkiruokien seuraksi tai vaikkapa vispipuuron ja smootien sekaan.
  4. Sharon-lajiketta voi käyttää jalostetuimpien ominaisuuksiensa takia monipuolisemmin. Sitä voi paloitella hieman kovempana esim. hedelmä- ja vihersalaatteihin sekä juustolautaselle parmankinkun ja melonin seuraksi.
4 VINKKIÄ HEDELMÄN KÄSITTELYSTÄ JA SÄILYTYSESTÄ
  1. Hedelmän voi kuoria hedelmäveitsellä, mutta kuori irtoaa myös helposti upottamalla hedelmä hetkeksi kuumaan veteen.
    Vihreä kanta irtoaa kypsästä hedelmästä helposti napakasti nyppäämällä.
  2. Ostohetkellä hedelmät ovat yleensä vielä vähän raakoja. Säilytys huoneenlämmössä  vauhdittaa kypsymistä ja hedelmä on käyttövalmis jo  muutamassa päivässä.
  3. Hedelmä on herkkä kypsymistä ja vanhenemistä vauhdittaville etyleenikaasuille, joten kypsyminen vauhdittuu entisestään, kun pitää ne huoneenlämmössä ja säilyttää ne muovipussissa, jonne on sujautettu mukaan etyleenirikas banaani, omena, persikka tai tomaatti.  Toimii hyvässä ja pahassa 😉
  4. Jos haluaa hidastaa kypsymistä, kannattaa hedelmät säilyttää jääkaapissa ja siellä lajikkeittain, suljetussa rasiassa tai pussissa. Suojattuina, hedelmät säilyvät jääkaapin viileydessä, noin +1-+5 ºC lämpötilassa, hyvinkin  1-2 viikkoa käyttökelpoisina.
7 TOSIASIAA TERVEYSVAIKUTUKSISTA

Lähde: Satokausikalenteri.

Persimoni-hedelmä sisältää runsaasti betakaroteenia (A-vitamiinin esiastetta) sekä magnesiumia, kaliumia, rautaa ja mangaania.

  1. Hedelmälihan kuitumäärä on appelsiinin kanssa samaa tasoa.
  2. Karotenoidit ehkäisevät kehon hapettumista.
  3. Mangnesiumia tarvitaan mm. hermolihasimpulssien syntymiseen
  4. Kalium vaikuttaa verenpaineen säätelyyn ja lihasten toimintaan
  5. Rautaa tarvitaan mm. veressä tapahtuvaan hapenkuljetukseen
  6. Mangaanilla on tärkeä rooli aivojen, lihasten ja hermojen toiminnassa.
  7. Hedelmien syönnin uskotaan vähentävän verenkiertoelimistöön liittyvien sydänkohtausten määrää ja helpottavan närästystä.
Persimoni ja Kaki syödään kypsänä. Raaka hedelmä on mauton. Sharon on käyttökelpoinen myös raaempana ja jääkaappikylmänä.
Maukkaita herkkuhetkiä !

t. Marita

 

 

 

 

 

 

 

Loppukesän puuhaa puutarhan parhaaksi

Elokuussa, kun yöt pitenevät ja ensimmäiset syysvärit ilmestyvät vihreyden keskelle, on puutarhassa aika aloittaa loppukesän puuhat.  

Ensimmäiset, ihastuttavan kirkkaat punasävyiset lehdet kasveissa, viestittävät  luonnon valmistumisesta talveen ja muistuttavat puutarhurille syyslannoituksen ajankohdan olevan käsillä. Tämä tarina sisältää ajatuksiani puutarhakasvien lannoituksista sekä puiden leikkauksista.

Sato valmistuu

Kauniin kesän 2018  kuumuus ja kuivuus ovat nopeuttaneet kasvien kehitystä ja monien kukkien kukinta-aika on jäänyt harmillisen lyhyeksi. Toisaalta, kun lämpimänä kesänä myöhäisimmätkin kukkijat ehtinevät  kukkimaan, ilonautinto on 100 prosenttinen.

Omassa puutarhassani en ole sääolojen takia muuttanut hoitotapojani juurikaan. Keväällä, muutamaan aukkoon 😜 istuttamiani perennoja, olen toki kesäkukkaistutusten lisäksi kastellut kesän aikana, mutta muuten luotto luonnon omiin keinoihin ja nikseihin on toiminut. Nurmikkokin vihertää edelleen.

LANNOITUS

Keväällä, maan sulamisen jälkeen kasvualustoille annettava typpipainotteinen lannoitus on kasvien tärkein ravinnepolku kasvuun ja lepokaudesta heräilyyn.

Syyslannoitus

Syyslannoitus toimii päinvastoin. Typetön, mutta fosforia ja kaliumia sisältävät lannoitteet edesauttavat kasvien valmistautumista talveen. Kun lannoitus ajoitetaan elokuulle, kasvien ollessa vielä kasvussa, juuristo ehtii parhaiten hyödyntämään annetun lisävoiman. Syyslannoitus parantaa kasvien kylmänkestoa ja tehostaa seuraavan kesän kukintaa sekä  marja- ja hedelmäsatoa.

Syksyn PK

Jos lannoittaminen muistuu mieleesi lehtien jo varistua maahan, unohda koko homma. Kasvit eivät syyshorrokseen vaipuneita hyödy enää lannoituksesta.

Syyslannoitus voidaan antaa kaikille puutarhan kasveille, mutta erityisen tärkeää se on kasvimaailman herkimmille.  Ja mitä tarkemmin luonnon omat lannoiteaineet (lehdet ja muu orgaaninen aines) siistitään puutarhasta, sitä tärkeämpää on antaa kasveille lisäravinteita ’säkkituotteista’.

Lannoituksen annostelussa  kannattaa kuitenkin olla tarkka ja noudattaa lannoitevalmistajien tuoteselosteissa olevia ohjeita.  Liikalannoitus voi nimittäin aiheuttaa pahimmillaan kasvin kuoleman ja siitähän ei yksikään puutarhanhoitaja unelmoi🍃.

Lannoitteiden levitys perennojen ja pensaiden juurille olisi hyvä tehdä juuri ennen sateita, jolloin ravinteet pääsevät veden vaikutuksesta liukenemaan kasvien juuriston käyttöön varmimmin. Jos vesisateista ei saa apua, juuristo kannattaa kastella annostelun jälkeen, vaikka muuten ei monivuotisille vettä kantaisikaan.  Kuivana kautena kätevä tapa hoitaa lannoitus, on käyttää veteen liuotettavia lannoiteita, jolloin lannoitus hoituu kasteluveden yhteydessä. Tuttu tapa kesäkukkien lannoittamisesta.

Keväällä typpipitoiset lannoitteet on hyvä lisäksi peittää maan sisälle haihtumista estämään joko sekoittamalla ne pintamultaan tai lisäämällä  lannoiterakeiden päälle kerros uutta kasvualustamultaa.

Muista lannoituksesta! Keväällä typpilannoitteen kirjainyhdistelmä N-P-K ja syksyllä kasvun ollessa vielä vauhdissa, eikä lehdet ole vielä varisseet maahan, typetön P-K.

Lisää kasvien ruokakaapin saloista.

KALKITUS

Syyslannoituksen yhteydessä on oivallinen hetki antaa kasveille myös ylläpitokalkitus, joka nostaa meillä tyypillisen happaman maan pH-tasoa ja edesauttaa syyslannoitteen imeytymistä maaperään ja kasvien juuriston käyttöön. Useimmat kukkivat kasvit hyötyvät kalkituksesta, kunhan annostelu on kasvien ja maaperän tarpeiden tasolla. Liiallinen kalkitus voi nostaa maan pH-tasoa liian emäksiseksi, jolloin osa kasveista ei pysty hyödyntämään ravinteita ja alkavat voida pahoin.

Usein kova ja elottoman tuntuinen kasvualusta kertoo maan kaipaavan kalkitusta. Kun maa kalkitsemalla tai puhdasta puutuhkaa käyttämällä emäksöityy, maata kuohkeuttava pieneliöstö viihtyy paremmin ja olot kasveille paranevat.

Muista kalkituksesta! Kalkituksen ajankohdalla ei ole merkitystä, mutta mieti ja selvitä ensin, onko se tarpeellista. Apteekista saatavilla pH-liuskojen avulla saa kotipuutarhaoloissa riittävän selvyyden maan happamuustasoista, mikäli esimerkiksi paikan kalkitushistoriasta ei ole tietoa.

Syksyllä voi maaperää kalkita ja lannoittaa yhtäaikaa, mutta keväällä typpipannoitteinen lannoitus kannattaa antaa eri aikaan.  Esimerkkinä nurmikot, joille kasvulannoite annetaan kalkituksen jälkeen ja vasta kun, nurmi on lähtenyt kunnolla kasvamaan.

Ja muistutuksena happaman maan suosijoista, kuten asterit, atsaleat, hortenssiat, mustikat ja monet havukasvit. Näille ei kalkkisadetta, kiitos.

HOITOLEIKKAUKSET

Yleissäännön mukaan puita ja pensaita leikataan vain, jos leikkaukselle on tarvetta ja leikkausaika on alkukevät, ennen kasvien kasvuunlähtöä.

Keväällä mahlaa virtaaville lajeille (koivut, luumut ja kirsikat), ei kevätleikkauksia edes suositella. Oikeampi leikkausaika niille on elokuu ja  syyskuun alkupuolisko eli juuri nyt. Tosin koivusta ei mielestäni tarvitse leikellä kuin kuolleet ja vioittuneet oksat, mutta varotoimena ajankohta on hyvä muistaa kuitenkin.

Loppukesä sopii myös useille muillekin kasveille leikkausajankohdaksi. Varsinkin vahvoille ja runsaasti kasvaville lajeille  kesän aikana leveyttä, tiheyttä ja kokoa kasvaneille lajeille muotoonleikkaus on paikallaan.

Elokuun aurinkoisina ja kuivina päivinä, leikkaushaavat paranevat nopeasti ja taudinaiheuttajista on vähemmän vaaraa kuivassa ilmassa. Syyskesä sopii mainiosti havukasvien, kuten suosittujen tuijien leikkausajaksi ja monet aitakasvit on hyvä leikata nyt ruotuunsa, niin pysyvät siten kasvustoltaan kauniina talven yli. Marjoja tuottavista kasveista poistetaan vanhimpia ja mahdollisesti sadosta ränsistyneet oksat heti satokauden jälkeen.

Kaunisti leikattu riippapihlaja

Kun puustoa leikataan tähän aikaan, vielä kasvuvaiheessa olevien kasvien omat leikkaushaavojen hoitomekanismit toimivat tehokkaasti.  Hoitoleikkausten perussääntönä on leikata mieluummin muutama ohut oksa kuin yksi paksu. Jos leikattavan oksan paksuus on alle 5 cm , eikä haavapinta ylitä 1/3 rungon paksuudesta, leikkauspinta ei tarvitse haavanhoitoaineitakaan.

Puiden puutunutta oksistoa leikatessa pitäisi leikkauskohta tähdätä mahdollisimman lähelle oksankaulusta (levein kohta rungon ja oksan haarassa), jättämättä törröttäviä tappeja ja vaurioittamatta oksankaulusta. Näin puun oma toiminta pääsee parhaiten korjaamaan leikkaushaavan omatoimisesti. Jos et kuitenkaan ole varma kuinka läheltä oksankaulusta voi leikata, pieni tappi on parempi kuin oksankauluksen vaurioittaminen.

Notkeita, kasvussa olevia tuoreita oksia leikatessa on ylimmän lehtisilmun ja leikkauspinnan väliin hyvä jättääkin noin 2 cm suojatappi estämään lehtisilmujen kuivumisen. Kuivuneet tapit saa seuraavana kesänä leikata huoletta pois.

Rantakukan terävä hoitaja

Leikkauspuuhissa kannattaa käyttää teräviä työkaluja, joilla saa sileän leikkauspinnan eikä kuori repeile mukana. Varmistustoimenpiteenä estämään mahdollisten sienitautien leviäminen, työkalut kannattaa leikkausten välissä pestä kuumalla saippuavedellä puhtaiksi.

Muista puiden leikkauksista! Nuori puu kestää hoitoleikkauksia ja ne kannattaakin tehdä vuosittain, puun oikean kasvumuodon varmistamiseksi.

Vanhoja puita leikataan varovasti ja maltillisesti, mieluummin muutamalle vuodelle leikkaukset jakaen, kuin kertarysäyksellä.

Heikkokuntoinen puu kuntoutuu harvoin leikkauksella, mutta joskus sitäkin kannattaa kokeilla ennen lopullista poistopäätöstä.

Huonokuntoisten omenapuiden leikkauksista saa silloin tällöin kuulla ihania tarinoita, kuinka puu on toipunut ja tuottanut  jatkoelämän saatuaan, täydellisiä omenasatoja.

Kuunliljan herkkä kukinto

Näillä eväillä elokuussa. Näkemisiin ja kuulemisiin seuraavaan kertaan!

-kiannimarikko