Granaattiomena – superhedelmien aatelia

Mahtavaa. Granaattiomenat ovat jälleen löytäneet tiensä kauppojen hedelmätiskeille!
Granaattiomenan syötäviä siemeniä

Tuttavuuteni Granaattiomenan kanssa on kest√§nyt nyt muutaman vuoden ja jatkuu…¬†T√§ss√§ tarinassa on muutama vinkki tuon ep√§m√§√§r√§isen n√§k√∂isen punaisen pallukan sel√§tykseen sek√§ ajatuksia, miksi granaattiomena on niin super. Tutustu ja kokeile.

Ennen perehtymist√§ni ’omenan’ anatomiaan, luulin ett√§ kuoren alla on tavallisen omenan tapainen sis√§lt√∂. Punamaltoinen pehme√§ hedelm√§nliha. Luulin eron olevan kuin greipill√§ ja verigreipill√§. Olin v√§√§r√§ss√§. Sis√§ll√§ odottikin k√§sitt√§m√§tt√∂m√§n kaunis siemenmeri.¬†

Granaattiomena on yksi maailman terveellisimmistä hedelmistä. Se ei ole oikeastaan omena, vaan omenaa muistuttavan kuoren sisälle pakattu yksi iso marja. Kuoren sisällä on kymmeniä yksittäisiä supersiemeniä, joiden maku ja väritys on pirtsakka ja herkullinen.

Halkaistu granaattiomena. Punaisen elintarvikeväriaineen, grenadiinin lähde.

Granaattiomenia on ollut saatavissa kaupoista jo pitk√§√§n ja uskonkin, ett√§ moni on niit√§ sy√∂nytkin, mutta harvempi avannut. Sen verran vahvasti legensa avaamisen haasteista el√§√§ joukossamme…

Mutta kokemuksesta oppii, kuten sanotaan. En√§√§ ei¬† meid√§nk√§√§n keitti√∂n valkoiset sein√§laatat valu punaisia raitoja avausprojektin j√§ljilt√§…

GRANAATTIOMENAN AVAUS KANNATTAA OPETELLA, KOSKA

  1. Punaiset siemenet sisältävät runsaasta elimistön liiallisesta hapettumiselta suojaavia antioksidantteja ja vastustuskykyä vahvistavia vitamiineja.
  2. Lisäämällä granaattiomenan siemeniä perusravintoon mukaan, riskit saada tulehduksia, flunssaa tai vakavampiakin sairauksia alenevat.
  3. Tutkimusten mukaan antioksidantit vaikuttavat ainakin  muistiin, verenpaineeseen, reumasairauksiin, bakteeri- ja sienitulehduksiin, syöpiin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen Рpositiivisesti.
GRANAATTIOMENASTA ON MONEEN K√ĄYTT√Ė√ĖN.¬†MUUTAMA SIEMEN RIITT√Ą√Ą TEKEM√Ą√ĄN ARJEN RUUASTA JOTAIN PAREMPAA.
K√ĄYTT√ĖVINKKEJ√Ą
  1. Ihanaa terveysjuomaan puristamalla
  2. Suloiseksi koristeeksi leivonnaisiin
  3. Kirpakaksi mausteeksi salaatteihin, rahkoihin tai vaikka puuron päälle.
MITEN GRANAATTI R√ĄJ√ĄYTET√Ą√ĄN?
Vinkki 1: Osta kaupasta napakkakuorinen ja kiilt√§v√§ hedelm√§. Pehme√§t ovat jo ylikypsi√§.¬†Jos ostat useamman hedelm√§n kerralla, ne s√§ilyv√§t hyvin ainakin pari viikkoa j√§√§kaapissa 0 – +5 ¬įC.
Vinkki 2: Syötävää ovat vain siemenet. Vaaleaa mehiläiskennoa muistuttava väliseinää ei syödä. Se on pahanmakuista, siemeniä suojaavaa happoa ;).
Varusteet: Terävä veitsi, leikkuulauta, laakea kulho, lusikka ja vaatetus, joka ei pienistä punaisista pilkuista hätkähdä.
  1. Hiero hedelmää ensin pöytää vasten. Kuuluu narskuntaa, kun kalvo irtoaa kuorestaan.
  2. Viillä nahkamaisen kuoren kova pinta auki noin 0,5 cm:n syvyydeltä. Tee viilto koko hedelmän ympäri.  Jos punainen neste tirisee ulos, kevennä vähän otetta.
  3. Ota kulho alle ja painele peukalot puoliskojen väliin, hedelmän sisälle.  Ujuttamalla sormia yhä syvemmälle ja puolikkaita vastasuuntiin väännellen, palat irtoavat toisistaan. Osa siemenistä tippuu jo tässä vaiheessa kulhoon. Siksi kulho alle ;).
  4. K√§sittele puolikkaat erikseen. K√§√§nn√§ puolikas halkaistu pinta alasp√§in. Ota tukeva ote reunoista ja paina peukaloilla hedelm√§n ’napaa’ alasp√§in, kuin k√§√§nt√§isit sukan nurinp√§in.¬† Siemeni√§ irtoaa toimenpiteell√§ lis√§√§ kennosta.
  5. Murra puolikas vielä puoliksi ja irrota loput siemenet kennoston uumenista kulhoon sormin tai lusikalla.  Siementen irrottelu sormilla on omasta mielestäni kätevämpää kuin lusikalla. Punainen väri lähtee käsistä pelkällä vedellä, eikä värjää kuten mustikka tai aronia.
  6. Toista sama homma toiselle puolikkaalle
  7. Voila’, herkku on valmista…. melkein.
  8. Tarkista vielä, ettei vaaleita kennoston paloja ole jäänyt siementen sekaan. Maistuvat ja tuntuvat ikäviltä suussa.

Nautinnollisia hetkiä superfoodin parissa!

Terveisin, Kiannimarikko РGranaattiomenan ystävä

 

 

Kropsua eväänä

Hei!

Eilen oli meillä pitkästä aikaa hernerokkapäivä, vaikka ei torstai ollutkaan. Jälkiruokana söimme pannaria eli pohjalaisittain kropsua.

Kropsu on loistava jääkaapintyhjäysruoka. Taikinaan uppoaa niin vanhat maidot kuin kermatkin ja maku vain paranee.

Oma tieni kropsuntekij√§ksi otti aikansa. Ensimm√§isin√§ vuosina ruskeaksi paistuneen pinnan ja pohjan v√§liin j√§i aina l√∂llyv√§ kerros raakaa taikinaa tai sitten lopputulos oli tiukkaa pannukakkua. Tuotos ei siis todellakaan kumpuillut uunissa, kuten perhepiiriss√§ joillain muilla ’kokeilla’ tapahtui.

Ei meillä räknätä, ota vaan kolomaski pala.

Mutta pikku hiljaa opin herkkujälkkärin niksit ja nykyisin meilläkin uuni kuplii.

Jos tuntuu tutulta, koeta tätä ohjetta. Sillä onnistuu.

  • 3-4 ¬† ¬†¬† munaa
  • 0,5 l ¬† ¬† nestett√§ ( maitoa, kermaa )
  • 0,5 dl ¬† sokeria
  • 1 tl ¬† ¬† ¬† ¬† suolaa
  • 4 dl ¬† ¬† ¬† vehn√§jauhoja
  • 75 g ¬† ¬†¬† voita tai ruoka√∂ljy√§ (s√§√§d√§ nesteen rasvapitoisuuden mukaan)
  1. Sekoita (älä vatkaa) ensin munat, sokeri, suola ja nesteet keskenään ja lisää joukkoon vehnäjauhot sekä sula rasva.
  2. Anna taikinan vetäytyä huoneenlämmössä noin 30 minuuttia.
  3. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  4. Paista kuumassa uunissa, noin 220 ¬įC¬† 20-30 minuuttia.

Kropsu on kypsää, kun pinta on kauniin kullankeltainen ja harjanteet ruskeita.

Bon Appetit !

– Marita

P.S. Hups! Taas tuli tarinaa ruuasta. Johtuukohan tämä näistä harmaista keleistä? Seuraavan postauksen lupaan kirjoittaa kasvillisuudesta ;).