Kasvivalinnat kasvuolosuhteet huomioiden

Teetkö kasvivalinnat kasvuolosuhteet huomioiden vai pelkän ulkonäön perusteella?

Mikäli pihapiirin komistukseksi hankittu hedelmäpuu tai  koristepensas kasvaa kaikista hoitotoimista huolimatta kituliaasti, voi perimmäisenä syynä ollakin hieman pieleen osunut kasvivalinta kasvuolosuhteisiin nähden, eikä hoidon laatu.

Suomalainen luonto on rankka ja rajallinen paikka kasveille, mutta toimii myös monen kasvitaudin suojana, kun etelän tuholaiset ja taudit eivät selviydy meidän pakkasista.  Toisaalta meillä menestyvien kasvien määrä on rajallinen  – ja todennäköisesti pysyykin rajallisena, tulevaisuudessakin. Ulkomailta tuotettujen kasvien menestyminen on epävarmempaa, koska niiden alkuperäiset kasvuolot poikkeavat merkittävästi lumen ja roudan olosuhteista. Kasvit ovat tottuneet tasaisempaan lämpöön, erilaisiin valo-oloihin sekä pidempään kasvukauteen.

Tässä artikkelissa jatkan pihan suunnitteluun liittyvillä aiheilla. Kerron miksi puutarhaan uusia kasvihankintoja tehdessä kannattaa tarkistaa kasveille tuottajan tai myyjän antama näkemys menestymisvyöhykkeestä. Jutussa on linkki myös sivustolle, josta voit näppärästi tarkistaa eri paikkakuntien kasvuvyöhykkeet. Lisäksi pohdintoja, mitä tietoja puutarhamyymälästä ostettavista kasveista voi saada kasvien tuotelapuista ja mitä niissä pitäisi ainakin lukea.  


Kun suomalaisen puutarhan hoidossa puhutaan kasvuvyöhykkeistä, tarkoitetaan pitkän Suomen (1157 km)  kahdeksaa aluetta.
Kasvuvyöhykkeet Lähde:suomalainentaimi.fi

Vyöhykejako perustuu

  • kasvukauden pituuteen
  • tehoisan lämpötilan summaan
  • talviolosuhteisiin

Näkemykset kasvien menestymisvyöhykkeistä perustuvat kokemuksiin ja auttavat meitä kuluttajia valitsemaan eri alueiden luonnonoloihin parhaiten sopivat puuvartiset koristekasvit ja hedelmäpuut. Perennoilla ja yksivuotisilla kasveilla ei menestysvyöhyketietoja anneta, mutta toki niissäkin on eroja talvenkestävyyden osalta.


Kaikki kasvit tarvitsevat kasvaakseen sulan maan ja riittävän määrän lämpöä. Menestymisvyöhykkeiden arvioinnissa kasvukausi lasketaan säätieteilijöiden keräämistä termisistä kasvukausista ja tehoisan lämpötilansumman avulla.   

  • Termisen kasvukauden jakson mittaus alkaa keväällä lumien sulettua aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötilan noustua pysyvästi vähintään 10 vrk:n jaksolla  yli +5 °C.
  • Kausi päättyy syksyllä, kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi alle +5 °C asteen tai kun saadaan pysyvä lumipeite.
  • Tehoisan lämpötilan summaa kerryttää päivät, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli +5°C  ja lämpötilasummaan lisätään rajaluvun (+5 °C ) ylittävä osa.
  • Mikäli vuorokauden keskilämpötila jää kasvukaudella raja-arvon alapuolelle, kasvukauden katsotaan tilapäisesti pysähtyneen. (Summaa ei kerry, eikä se vähene.)

Tutkimusten mukaan esimerkiksi puut tarvitsevat kasvaakseen tehoisan lämpötilan summana vähintään 600.

  • Tilastojen mukaan Suomen pohjoisimmalla VIII-vyöhykkeellä, Ylä-Lapissa, termisen kasvukauden pituus jää alle 105 vuorokauden ja tehoisa lämpötilasumma alle 600.
  • Etelä-Pohjanmaan alueella vastaavasti tehoisan lämpötilan summa on keskimäärin 1200-1300 ja termisen kasvukauden pituus 165-175 vrk.

Tässä ehkä syy, miksi Suomineidon päälaelta ei kovin montaa timanttituijaa   (Thuja occidentalis ’Smaragd’) löydy ja eteläpohjalaisissa puutarhoissakaan sen menestyminen ei ole kaikissa olosuhteissa ihan varmaa  😉.

Timanttituija Thuja occidentalis ’Smaragd’
Valovaatimus: Pv | Kasvupaikka: vaatimaton
Vyöhyke: I-IV | Kuvan lähde: http://tahvoset.fi/smaragd-timanttituija/

Tästä linkistä on helppo tarkistaa oman paikkakuntasi kasvuvyöhyke.

Lisää tilastoja kasvukausista  Ilmatieteenlaitoksen sivuilla.


Tähän mennessä olet ehkä jo aavistanut, mitä mieltä kiannimarikko on tarpeesta selvittää minkä kasvin mihinkin kohtaa pihaa kannattaa hankkia🌬☀️.

Ellei tarkoituksenasi sitten nimenomaan ole testata puutarhamyymälöissä pilvin pimein tarjolla olevia ihania, kauniita, eksoottisia, ehkä etelän lomamatkoillakin tavattuja paikallisissa oloissa hyvin viihtyviä uutuuksia.

Mutta ennen kuin jatkan kertomusta, mitenkä  paksun lumikerroksen ja maan syövereihin kaivautuvan roudan luoma Suomen luonto voi käyttäytyä myös poikkeuksellisesti,  tutustutaan ensin puutarhamyymälöissä myytävien kasvien nimilappuihin ja miksi niitäkin kannattaa lukea.


Taimien nimilaput ja sisältö

Ostatko sinä puutarhakasvisi rennosti sokko-ostoina vai valitsetko mieluummin täsmätuotteen, jonka taustoista ja ominaisuuksista on olemassa tietoa?

Puutarhamyymälöistä on mukavaa ja turvallista ostaa kasveja, kun myynnissä olevat yksilöt on varustettu kuvallisilla nimilapuilla ja mahdollisesti myyntipisteissä olevilla lisäopasteilla kasvin kasvuolosuhteista, kasvutavasta jne. Lapuissa voi olla istutusohjeet ja jopa lannoitusohjeitakin, joten mikäli saat nimilapun myös mukaasi, säilytä se  myöhempien tarkistusten varalle.

Elintarvikeviraston mukaan jokainen myynnissä oleva (kotimainen tai alkuperältään ulkomainen) puuvartinen koristekasvi, hedelmä- ja marjakasvi, monivuotinen perennakukka sekä vihanneskasvi pitäisi olla varustettuna kasvista kertovalla informatiivisella nimilapulla.

  • Viherkasveilla, ruukku- ja ryhmäkasveilla sekä hyötökukkasipuleilla (amaryllis, liljat, narsissit ja tulppaanit) riittää yhteinen nimikyltti, jossa ilmoitetaan kasvin nimi. (Lähde: Evira)

Nimilapun ulkonäöllä ei ole merkitystä. Se voi olla yhtä hyvin paperinauha, tarra, kuvallinen kortti tms., kunhan tietoa on riittävästi. Määräysten mukaan lapussa pitää olla vähittäisasiakkaalle tärkeinä tietoina

  • kasvin suomen- tai ruotsinkielinen nimi sekä tieteellinen nimi
  • lajike tai kasviryhmä
  • alkuperämaa/tuotantomaa sekä myyjän, pakkaajan tai viljelijän nimi
Kuva on omaan puutarhaani vuonna 2016 ostetusta Heisiangervon nimilapusta. Pensastaimi kuuluu Tahvoset-taimiston Kestävästi kotimainen -tuotteisiin.
Kestävästi kotimaisen laatutaimen tunnistaa merkeistä

  sekä suomalaisen taimivalion merkistä FinE .

Silloin taimi on varmasti suomalainen ja testattu ankarissa kasvuoloissamme.  Se on jo taimistolla sopeutunut oloihimme ja on testatusti kestävä. Tunnus myönnetään tarkoin valituille koristekasveille sekä marja- ja hedelmälajikkeille. Merkki takaa, että kasvin lisäys on tehty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.

Tontin pienilmasto ratkaisee kasvin lopullisen menestymisen

Kahdeksan vyöhykkeen jako on  karkea yleisohje ja kertoo kuluttajille kuinka arasta kasvista on kysymys ja kuinka pohjoisessa kasvin voi odottaa pärjäävän alueen kasvukauden pituus ja talviolosuhteet huomioiden.

Vyöhykkeiden sisällä erilaiset kasvupaikat voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi kasvin menestykseen. Suotuisassa pienilmastossa voi arempikin kasvi pärjätä suositeltua aluetta pohjoisempanakin loistavasti ja vastaavasti  rankemmissa olosuhteissa, ilo kasvista voi jäädä lyhyeksikin.

Paras paikka puutarhalle on järveen viettävä lounaisrinne hiekkamaalla, jonka taustalla on havumetsä🍏.

  • Jos uudelle puuvartiselle kasville suunniteltu kasvupaikka on lämmin, tuulelta suojattu ja mahdollisesti vielä kohopenkissä ja vesistön lähellä, voi herkempikin yksilö menestyä kasvupaikallaan pitkäänkin.
    • Esimerkkinä etelän suuntaan avautuva suojaisa ja lämmin IV-alueen hedelmäpuutarha, jossa I-III vyöhykkeille suositeltu syyslajike ’PUNAINEN MELBA’ voi viihtyä loistavasti. Lajike on hyvä pölyttäjä, mutta myöhäinen hedelmän tuotannon kannalta.
  • Jos kasvupaikka on tuulinen ja varjoinen, voi olla ettei paikassa menesty kuin  yhden tai kaksi pykälää omaa aluetta pohjoisemmallekin vyöhykkeelle suositellut kasvit.
    • Esimerkkinä IV-vyöhykkeellä sijaitsevan idän suuntaan avautuva tontti, jonka omenapuulajiksi voi soveltua parhaiten  kesäomenalajikkeet, joiden hedelmät kypsyvät satokauden alkupuolella ja vähän lyhkäisempikin kasvukausi riittää sadon tuotantoon. Esimerkkinä ’PIRJA’, joka on kestävä FinE-lajike ja maukas kesäomena jonka hedelmät kypsyvät jo elokuussa.
    • Jos kasvupaikan ongelmana on esimerkiksi kylmä ja savinen maa, pystyy tilannetta parantamaan istutusalueen salaojituksella ja muokkaamalla maata eloperäisemmäksi lisäämällä maahan kalkittua turvetta, kompostimultaa ja karkeampaa kiviainesta.
    • Tai jos puutarha onkin altis esimerkiksi pohjois- ja itäsuunnalta puhaltaville tuulille,  esimerkiksi hedelmäpuiden suojaksi kannattaa istuttaa  alueella menestyviä koristepuita, suojaamaan ja lämmittämään pihapiirin pienilmastoa.

Aina ei mene puutarhatestauksetkaan putkeen

Istutin muutama vuosi sitten pihaamme kasvukautensa paljon Suomen IV-aluetta etelämpänä ensimmäiset vuotensa kasvaneita saksalaissyntyisiä Kiinan- ja Japaninkatajia kahteen eri paikkaan.

Lämpimällä itä-eteläsuunnalla hieman rinnemäiseen kohtaan istutetut, I-III-vyöhykkeille suositellut kaksi yksilöä lähtivät hyvin kasvamaan ja ovat kestäneet hyvin talven haasteet (ainakin tähän saakka).

Toiselle suunnalle, ilta-auringon puolelle ja kohopetiin istuttamani pari ei sitä vastoin kestänyt talviolojamme. Ensimmäinen kesä niidenkin kanssa meni hyvin, mutta seuraavana keväänä lumen alta suli ruskettunut pariskunta, joka ei vihertynyt seerumeillakaan. Päätyivät syksyn kuluessa silppurin ruuaksi ja kompostiin.

Näin käy välillä, mutta vastoinkäymisethän vain kasvattaa.


Tähän loppuun vielä vinkki narsisseista näin pääsiäisajan kunniaksi. Narsissit ovat sipulista latvaan niin myrkyllisiä, etteivät hiiret ja myyrätkään koske niihin. Istuttamalla näitä kukkatarhaan, saat kauniin kevätkukkatarhan ja samalla miellyttävällä tavalla karkotettua myyrät pysymään pois tulppaani- ja krookustarhoista.

Aurinkoista pääsiäistä sinulle!

-Marita

Pääsiäisnarsissien takuulajike Tete A Tete raeruohon ja ohranversojen keskellä.

P.S. Jos löydät lomareissuilla ostettavaa maailmalta, voi Euroopan alueelta tuoda oman pihan tarpeisiin pieniä määriä. Jos satut tekemään ihan löydön esimerkiksi Ruotsin reissulla, varmista kasvuvyöhyke. Ruotsin vyöhyke V vastaa meillä vyöhykettä III. Tarkempaa tietoa kasvien tuontiehdoista löytyy Eviran sivuilta.