Kasvaako pihapiirisi komistus – hedelmäpuu tai koristepensas – kaikista hoitotoimistasi huolimatta kituliaasti. Syy siihen ei välttämättä ole hoidon laatu, vaan kasvuolot.
Tässä artikkelissa paneudutaan kasvien kasvuolosuhteiden merkitykseen kasvien viihtyvyydelle. Selvitellään vastauksia kysymyksiin:
- Miten kasvupaikan pienilmasto vaikuttaa kasvivalintoihin?
- Mitä merkitystä on menestymisvyöhykkeillä ja miten ne määritellään?
- Mitä tarkoittavat luontotermit, terminen kasvukausi ja tehoisa lämpötila?
Kasvien geeniperimät
Suomen neljä vuodenaikaa ja erityisesti talvemme pakkaset sekä routa tekevät ilmastostamme poikkeuksellisen ja kasvuolosuhteemme ovat monelle maailman kasville liian raa’at. Toisaalta ilmastomme myös suojaa kasvillisuuttamme, sillä onneksemme samasta syystä vain osa etelän tuholaisista ja taudeista selviytyvät kylmissä oloissamme.
Kasveille pitkän ajan kuluessa kehittynyt ’geenimuisti’ määrittelee niille parhaiten sopivat kasvuolosuhteet.Maailman kasveista useimmat ovat tottuneet tasaisempiin oloihin, kuin mitä meidän lumen ja roudan maa voi tarjota.
Kun kasvi tuodaan tasalämpöisemmästä maasta meille Suomeen, kasvuolosuhteissa tapahtuva muutos voi olla liikaa kasville, eikä menestyminen talvemme yli ole mahdollista.
Mietipä millaiset lämpö-, valo- ja kasvukausiolot kasveilla on Espanjan lämmössä, Fuengirolan rannoilla. Vertaa olosuhteita Suomen kesään ja vaikkapa Kemin kasvuoloihin. Vähän on eroa, vaikka ilmasto-olosuhteita tasaava (Perä)meri lähellä onkin.
Kasvuvyöhykkeet
Suomessa kasvu- ja menestymisvyöhykkeet jakavat pitkän maamme (1157 km) kahdeksaan vyöhykealueeseen.
Vyöhykejako perustuu tutkittuun tietoon ja kokemuksiin. Jakoperusteina ovat tiedot kasvukauden pituudesta, tehoisan lämpötilan summista ja talviolosuhteistamme. Jaon tarkoituksena on selventää eri alueiden luonnonolosuhteita ja auttaa löytämään ympäristössämme parhaiten menestyvät puuvartiset koristekasvit ja hedelmäpuut.
Talveksi maanpäälliseltä kasvustoltaan kuoleville, monivuotisille kukille eli perennoille ei ole määritelty erityisiä menestymisvyöhykkeitä, mutta niilläkin on lajikohtaisia menestymis- ja kestävyyseroja.
- Perennojen menestymisen edellytyksenä ovat selkeät vuodenajat, lumisuoja talvella, riittävän pitkä kasvukausi ja lajille sopiva kasvualusta.
Vyöhyketutkimuksissa käytetään apuna säätieteilijöiden keräämää tietoa termisistä kasvukausista ja tehoisasta lämpötilasummasta.
Termisen kasvukauden rajaluku
- Termisen kasvukauden rajaluku on +5 °C.
- Mittaus alkaa keväällä, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi noussut yli rajaluvun, vähintään 10 vrk:n jaksolla. Lisäksi edellytyksenä on, että lumet ovat sulaneet aukeilta paikoilta.
- Mittauskausi päättyy syksyllä, kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi rajaluvun alle tai kun maa peittyy pysyvän lumipeitteen alle.
Tehoisan lämpötilan summa
- Tehoisan lämpötilan summa kertyy päivistä, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää rajaluvun.
- Lämpötilasummaan lisätään rajaluvun (+5 °C) ylittävä osa.
- Vuorokauden keskilämpötilan jäädessä rajaluvun alapuolelle, kasvukausi pysähtyy silloin tilapäisesti. Summa ei kasva eikä vähene.
MITÄ KASVI TARVITSEE KASVAAKSEEN?
Kasvi kasvaa sulassa maassa ja riittävässä lämmössä. Esimerkkinä puut, joiden tarvitsema tehoisan lämpötilan summa on vähintään 600.
- Suomen pohjoisin Ylä-Lapin alue kuuluu VIII-vyöhykkeeseen. Siellä termisen kasvukauden pituus on alle 105 vrk ja tehoisan lämpötilan summa alle 600.
- Suomen keskipaikkeilla sijaitsevalla IV-vyöhykkeellä, vastaava termisen kasvukauden pituus on 165-175 vrk ja tehoisan lämpötilan summa 1200-1300.
Järkeen käypä selitys kysymykseen, miksi Suomineidon päälaella ei kasva timanttituijia? Esimerkinä oleva timanttituija (Thuja occidentalis ’Smaragd’) on pakkasherkkä havupuu ja sen menestymisvyöhykesuositus on I- III(IV). Keskisessä Suomessa ja eteläpohjanmaallakin, III-V- vyöhykkeillä kasvaessaan, tämän kauniin ikivihreän pikkupuun menestyminen on epävarmaa. Varsinkin, jos kasvupaikka on talvella tuulinen ja maaperä kylmää savea.
- Ilmatieteenlaitoksen sivuilta pystyy näppärästi tarkistamaan oman paikkakunnan kasvuvyöhykkeen sekä tarkempia kasvukausitilastoja.
TONTIN PIENILMASTON MERKITYS
Kasville suositeltu menestymisvyöhyke kertoo yleisellä tasolla jo jotain kasvin kestävyyydestä, sillä mitä korkeampi vyöhykeluku (I-VIII) on, sitä sitkeämmästä lajista on kysymys.
Vyöhykkeiden sisällä keskenään erilaiset ympäristöt sekä maasto- ja maaperäolosuhteet vaikuttavat lisäksi merkittävästi kasvin menestykseen. Suojaisassa ympäristössä voi arkakin kasvi pärjätä loistavasti suositeltua vyöhykettä pohjoisempanakin ja vastaavasti tuulisissa, varjoisissa ja kylmässä kasvualustassa, kasvi voi menehtyä, vaikka menestymisvyöhyke olisikin ’oikea’.
PARHAIMMAT JA VAIKEIMMAT KASVUPAIKAT
Paras paikka puutarhalle ja hedelmätarhalle on havumetsän reunassa sijaitseva hiekkainen multamaa, järveen viettävässä lounaisrinteessä. Alue on monesti lämpimämpi kuin samalla paikkakunnalla oleva peltotontti.
Vaikeimmiksi kasvupaikoiksi koetaan yleensä tuuliset peltotontien reunat, jossa kasville ei ole suojaa ympärillään, varjoalueet sekä savinen maaperä. Lisäksi haastava paikka kasveille on istutusalue, jossa kasvit jäävät rakennusten muodostamille varjopaikoille pitkäksi aikaa päivästä.
- Varjoinen alue on muuta ympäristöään viileämpi ja mikäli tuuli vielä tuivertaa alueelle pohjoissuunnalta,kannattaa puutarhakasvien suunnitteluun perehtyä tarkemmin.
- Jos alue on tuulinen ja vielä varjossa, hyötytarhalle ja hedelmäpuille kannattaa ainakin etsiä tontilta toinen paikka ja hankkia kohteeseen mieluummin sitkeitä koristekasveja. Varjoalueelle, myös varjossa menestyviä kasveja ja tuuliselle paikalle lajeja, joiden menestymisalueeksi on ilmoitettu ainakin yksi vyöhyke omaa aluetta pohjoisemmaksi. Oma alue IV > valitun kasvin suositus esim. I-V(VI).
- Tuulisen pihapiirin pienilmastoa saa myös parannettua. Aitarakenteilla, puilla ja pensailla saadaan suojaa, jolloin hedelmäpuillakin on silloim paremmat olosuhteet ja pölyttäjätkin viihtyvät silloin kukissa paremmin.
Maaperäoloista haasteellisin on tiivis savimaa. Varsinkin jos kasvupaikka on kovin tuulinen ja aurinkoinen, maa kuivuu silloin herkästi.
Savimaa on ravinteikasta ja osalle kasveista suoraan sopiva maaperä kasvulle. Valtaosalle maan parantaminen kuohkeammaksi on kuitenkin tarpeellista. Salaojitus ja maan muokkaus eloperäisemmäksi, kalkittua turvetta, kompostimultaa ja karkeampia kiviaineksia käyttämälllä, muuttavat maan koostumusta lämpimämmäksi ja kuohkeammaksi.
Kiitos lukijani. Toivottavasti artikkelista oli sinulle hyötyä ja sait lisäselvyyttä kasvuvyöhykkeiden merkityksestä kasvien menestymiselle.
-Marita 💚
