Lapsen kotiympäristö

Kotiympäristön merkitystä lapselle ei tule kovinkaan usein mietittyä sen syvällisemmin, vaikka ehkä välillä pitäisikinTiedän sen äitinä ja mummina ja lisäksi työtekemisen kautta, ideoidessani välillä pihoja myös lapsiperheille. 

Lapsen kotiympäristö on artikkeli tästä. Pureskelen lapsellisen aikuisen painajaista. Pelkoa, että perheen pienimpien tarpeet jäävät puutarhaa suunniteltaessa liian herkästi aikuisten tarpeiden jalkoihin.

LUONTO JA PUUTARHA – TASAPAINON JA KEHITTYMISEN LÄHTEINÄ

Lapsuus muokkaa aikuisuuden siivet

LAPSUUSMUISTOJEN TAIKAA

Ensin keittiöpsykologin ammattitaidoilla valittuna pari tarinaa lapsiperheen elämästä.

Äiti-ii, tuu kattoon mitä mä löysin!  Ja samalla Pikku-Valtterin lapaseen kadun varresta tarttunut kellertävä lumiklimppi oli jo tarkemmassa tutkinnassa. Makustelu oli jo käynnissä. Tuttua tutumpi tilanne lapsiperheessä…

Hei! Olemme nelihenkinen koiraperhe ja muutimme juuri uuteen kotiimme. Suunnittelemme pihaamme nyt kasveja, mutta emme halua marjapensaita ja kaikki kasvit pitäisi olla myrkyttömiä. Mitä suosittelet!  Tuntuuko tutulta?

Ymmärrän hyvin ja iloitsen, kun kuulen vanhempien haluavan pihastaan lapsiturvallisen. Mutta huolestun, jos perheen lapset ovat alle 10-vuotiaita ja vanhemmat tarkoittavatkin lapsiturvallisella puutarhalla helppohoitoista pihaa, jossa ei ole varsinaisesti omaa tilaa lapsille.  Tilaa, jossa lapsi saa vapaasti touhuta ja leikkiä.

Oma pihapiiri ja lähiluonto ovat lapsuusmuistojen kivijalka.

Miksi muuten parhaimmat muistot lapsuudesta liittyvät niin usein omaan kotipihaan, johonkin konkreettiseen tekemiseen tai johonkin jännittävään hetkeen? Hetkiin, joista selvittiin ja joita on kiva muistella.

Mistä lapsi kerää muistonsa, ellei hänellä ole kotiympäristössään siihen mahdollisuutta ja ’omaa tilaa’. Missä lapsi voi kokeilla loppuelämäksi mieleen jääviä kokemuksia, harjoitella tasapainoa ja kiipeilyn teknikoita, leikkiä piilosta ja kotileikkejä, kaivaa onkimatoja kalareissulle, ottaa katsekontaktia sisiliskoihin, hyppiä kuralätäköissä, seurata muurahaisten aherrusta tai osallistua arkisesti töihin puutarhassa isän ja äidin kanssa…

Oma piha, oma lupa
Iloisesti pihakeinussa

Tiedän. Ei kaikilla ole omaa pihaa, jota voi kalustaa oman mielen mukaan, eikä tarvitsekaan. Ei jokaiseen pihapiiriin mahdu tai haluta trampoliinia, sulkapalloverkkoa, hiekkalaatikkoa, leikkimökkiä, lasten kasvimaata tai kukkapenkkiä. Pihakeinusta, pitkospuista, riippukeinusta tai kiipeilypuista puhumattakaan.

Kyse on nimittäin asenteesta ja vanhempien velvollisuudesta!

Kaikkien vaaravaroitusten ja aivoja kuormittavien vempeleiden ja älypuhelimien keskellä, haluan herättää vanhemmat ajattelemaan. Herättää lasten puolesta asioista päättäviä järjestämään lapselle omaa aikaa ja puitteet, joista lapsi pystyy keräämään itselleen lapsuuden kultaisia muistojaan.

On aikuisen tehtävä huolehtia, että lapsi saa toteuttaa itseään myös luonnossa. Oppia olemaan luonnon hiljaisuudessa sekä myös ymmärtämään ja kunnioittamaan sitä.

Metsä -maksuton lataamokeskus
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Kalenterin ohjaukseen ja tavoitteelliseen elämän tottuneina, meille jokaiselle tekee hyvää välillä pysähtyä. Ottaa lepohetki ja tehdä tutustumisretki ympärillä olevaan luontoon. Ajattele mullan tuoksua, linnun laulua, sateen ropinaa, veden lorinaa, hyttysen ininää ja lehtien kahinaa. Sytyttikö? Tämä kaikki on tarjolla jokaiselle, iästä riippumatta – luonnossa ja metsäpoluilla.

Ellei lähellä ole metsää, taajamissa ja kaupungeissa on puistoympäristöjä, jotka on suunniteltu juuri tähän hommaan, lepohetkeen. Ne ovat avoinna 24/7. Ilman pääsymaksua.

Tutkimusten mukaan stressitaso laskee metsäympäristössä jo 20 minuutissa ja pienenkin lapsen keskittymiskyky paranee silmissä – luontokosketuksen vaikutuksista.

Lapsi lähtee tutkimusmatkalle luontoon riemusta hyppien, kunhan metsäretken kokemukset eivät muistuta päämäärähakuista biologiantuntia. Tärkeintä on, että mieleen jää hauska yhteinen hetki aikuisen kanssa. Ilman suorittamista.


10 keinoa varmistaa lapselle tilaa puutarhaan

Talvellakin voi leikkiä ulkona – tehdä vaikka lumikakkuja

1.   Rakenna lasten leikkialue etäälle teistä ja parkkialueista.

  • Paikkaan, jonne vanhemmilla on hyvä näköyhteys sisältä ja oleskelutiloista.

2.   Pidä lapsen kotiympäristö ja leikit turvallisena.

  • Tarkista leikkivälineiden kunto aika ajoin.

3.   Suuntaa pallopelikenttä nurmikolle toimivasti.

  • Mieti maalin paikka, niin ei maalipotkut suuntaa kohti kodin ikkunoita.

4.   Jätä osa metsäisen tontin piha-alueesta luonnontilaan.

  • Kannot, risut, kivet ja puusto ruokkivat, kuin itsestään, lapsen mielikuvitusta.

5.   Valitse kulkureiteille ja leikkipaikoille materiaalit, jotka säästävät hermoja.

  • Pihakiveykset ja -laatoitukset betoni- tai luonnonkivistä tekevät etupihasta siistin ja helppohoitoisen, eikä hiekat tule kengistä niin helposti sisälle. 
  • Leikkialueilla toimii parhaiten pehmeä turvahiekka ja kivituhka. 

6.   Ei niin pientä pihaa, etteikö sinne löydy omaa paikkaa lasten leikeille!

  • Hiekkakakkuleikkeihin käy vaikka vanha vauva-ajan kylpypunkka ja vesileikkeihin pieni pesuvati nurmikolla. 
  • Pääasia, että lapsi saa tehdä hyviä kakkuja, ilman kontrollia hiekan leviämisestä ja pujauttaa pikkuiset varpaansa veteen…  

7.   Poista puutarhasta turhat riskit!

  • Mikäli puutarhassa on arkoja ja suojeltavia kasveja, sijoita ne kauemmaksi leikkialueista. Tai rakenna leikkialue riittävän kauas jo olemassa olevista ’vaarakasveista’. 

8.   Suosi leikkialueen lähellä kasveja, joiden maistelussa ei käy kuinkaan.

  • Vältä piikkisiä, ampiaisten suosikkeja ja myrkyllisiä lajeja.

9.   Ota lapset mukaan puutarhailuun.

  • Rakenna lapsen kanssa oma kukkapenkki tai kasvimaa.
  • Yksi oma kasteltava kukkakin voi riittää herättämään kiinnostuksen.

10. Kysy lapsiltakin, mitä kasveja he haluavat kasvattaa ja syödä.

  • Antamalla lapsille vastuuta ja pieniä tehtäviä, innostus puutarhailuun saa siemenen.
  • Yhteisen kesäjutun lasten kanssa voi aloittaa vaikka jäätelötikkujen keräilystä. Niistä saa mainiot nimikyltit yhdessä istuttujen kasvien tunnistamiseen.

Lapsi oppii matkimalla ja tekemällä

Kuinka moni pikkukerholainen onkaan hoitotädin opastamana ’istuttanut’ ensimmäisen auringonkukansiemenen jogurttipurkkiin ja antanut sen äitienpäiväaamuna ylpeänä äidilleen.

  • Sama idea toimii myös kotipuutarhassa. >> Positiivinen kokemus vahvistuu muistoissa ja innostaa tekemään uudelleen.

Yhteistä tekemistä puutarhassa

Kivaa yhteistä tekemistä on esimerkiksi herkästi vesiheinää kasvavan kasvimaan hoito.

  • Kun ottaa lapsen mukaan kitkemään rikkakasveja, ei aikaakaan, kun pikkuapuri oppii erottamaan rikkaruohot porkkananvarsista. Kunhan saa harjoitella.

Ja ajattele, minkä ilon tunteen innokas multasormi saa, kun pääsee kitkentähommien keskellä vielä seuraamaan onkimatojen ja muiden ötökköjen elämää 🦎. Ihan läheltä.

Helppoja lasten kanssa kasvatettavia kasveja ja kukkia on monia.

  • Tutuimpia ovat avomaalle istutettavat kesäkukkien siemenet sekä nauhaporkkana.

Ja luulenpa, että yhteistä hauskaa riittää myös puutarhasanastossa.

  • Mitä tuumaakaan pieni puutarhuri, kun korviin tupsahtaa sanat kuukausimansikka, sokeriherne, sarviorvokki ja rentoakankaali.  😜

Kiitos lukijani. Toivottavasti artikkeli oli innostava muistutus kotiympäristön tärkeydestä lapsillemme. Mukavilla muistoilla luodaan juuret ja siivet.

Hu-huu! Täällä ollaan.

💚Marita


Oletko muuten tietoinen pihakasviesi vaaroista? Miten toimit paniikkitilanteessa, kun lapsi on napsaissut suuhunsa jotain myrkylliseksi epäiltyä. Nou hätä! Kysymyksiin saat vastauksia artikkelissa >> Ethän panikoi puutarhassa. 

Julkaisu 8.2.2018 | Päivitys 9.3.2019


 

KIITOS, kun jaat lukemaasi eteenpäin. Sharing is caring 💚