Multa, kasvin ruokakaappina

Kasvit kasvavat ja voivat hyvin, kun niiden juuristo ja kasvupaikan mullassa on perustekijät kunnossa. Onhan multa kasvin ruokakaappi. 

Tämän artikkelin aiheena on kasvien kasvuntekijät. Käydään läpi seikkoja, mihin kiinnittää huomio multahankintoja tehdessä ja mitenkä kasvualustoja parannetaan

Voimaa sisältä!

KASVIN TASAPAINOTILA

Kasvi tarvitsee kasvaakseen ilmasta valoa, lämpöä, hiilidioksidia ja maasta kosteutta sekä ravinteita. Jokainen tekijä on kasville tärkeä, sillä kasvua ei synny  ilman lämpöä ja valoa, eikä yhteytämistä tapahdu, ilman auringon lämpöä ja vettä.

Paras kasvualusta useimmille kasveille on kuohkea ja hengittävä multamaa. Lisäksi mullan happamuustaso pitää olla kasville sopiva.

MAAPERÄN TUTKIMINEN

Jos puutarha on uusi tai kasvien kasvu tai satokyky taantuu,  syy voi olla mullan koostumuksessa. Mullan happamuudesta kertovan pH-tason arvon pystyy tarkistamaan kotikonstein apteekeista ja puutarhamyymälöistä ostettavilla testipakkausilla tai lähettämällä maanäytteitä laboratorioon tutkittavaksi.

  • Mm. Suomen Ympäristöpalvelun sivuilla on laboratorio-olosuhteissa tehtäviä maaperäanalyysejä varten  ohjeet > Kotipuutarha-analyysi.

5 TEKIJÄÄ HYVÄLLE KASVUALUSTALLE

1. MULLAN PERUSRAVINTEET  

Kasvien kolme perusravinnetta, typpi, fosfori ja kalium merkitsevät kasveille samaa kuin suola, sokeri ja happo ruokaa valmistavalle kokille. Jos jokin aineosa puuttuu, lopputulos kärsii.

  • Ravinteet merkitsevät kasveille hyvinvointia, parempaa satoa ja talvenkestävyyttä sekä vastustuskykyä tauteja vastaan.
  • Ravinnepuute toimii päinvastoin ja ilmenee yleensä ensin vanhimmissa lehdissä.

2. MULLAN SISÄLTÖ

Multasäkin tuoteselosteessa on tieto mullan sisällöstä ja mihin kohteeseen ja erikoismullissa myös mille kasville se on erityisesti tarkoitettu.  Esimerkkinä Kekkilän Puutarha PLUS-seloste ”...soveltuu kasvualustaksi nurmikolle tai yleismullaksi puistoon ja puutarhaan hiekkaisemmasta maasta pitäville kasveille.”

Lisäksi selosteessa on tietoina multaseoksen johtokyky/-luku, pH-arvo sekä N-P-K -suhde. Joissain säkeissä on tarkempi selvitys myös, kuinka paljo seos sisältää arseenia, elohopeaa, lyijyä sekä kromia, kuparia, kadmiumia, nikkeliä ja sinkkiä.

Esimerkki multaseoksen tuoteselosteesta:

pH-arvo 6,2:  Multa on neutraalia, moneen käyttöön sopivaa perusmultaa.

Johtokyky-luku 17 mS/m : Multa on mietoa ja sopii esimerkiksi hentojen taimien kasvatukseen.

Peruslannoite 'NPK 14 – 5 – 15 + hivenaineet : Multa sisältää 14 % typpeä, 5 % fosforia,15 % kaliumia sekä tasapainoisen koostumuksen hivenaineita.

Tilavuuspaino 850 g/l tai 950 kg/m3:  Pakkaushetkellä mitattu säkin paino.  Paino vaihtelee eri valmistajilla, syynä mm. multaseoksen rakenne.

3. MULLAN VAHVUUS

Mullan sisältämät suolanesteet vaikuttavat kasvien vedensaantiin ja ravinteiden käyttökykyyn. Mullan väkevyyttä kuvaava suolapitoisuus ilmoitetaan  tuoteselosteissa joko Johtokyky-lukuna tai Johtoluku-arvona. Suositusarvot em. luvuille ovat keskenään erilaiset, mutta logiikka tulkinnoille on sama. Mitä isompi lukema, sitä voimakkaampi / suolaisempi multa.

  • Tutkimusten mukaan mullan johtokyky-luku ei saisi ylittää seosmullassa lukua 50 ja kompostimullassa lukua 80.  Johtoluku ei vastaavasti saisi ylittää arvoa 10.

Kasvit eroavat toisistaan ravintotarpeissaan.

  • Toiselle kasville väkevä multa on elinehto, toiselle tuho.
  • Nesteiden pitäisi liikkua kasvissa aina ravintoarvoiltaan laimeammasta vahvempaan eli mullasta kasviin ja kosteammasta kuivempaan.
  • Hankalin tila kasvis juuristolle syntyy ’väkevän’ mullan ollessa kuiva.

Mieti siis mitä ostat! Jos hinta on vahva houkutin, laimenna ylivahva multa sekoittamalla se laimeamman tai vanhan mullan sekaan.

4. MULLAN HAPPAMUUS 

Kasvualustan happamuus on keskeisimpiä asioita puutarhakasvien hoidossa. Enemmistö kasveista viihtyy parhaiten lievästi happamassa maassa, jolloin ne pystyvät tehokkaimmin hyödyntämään ravinteet maaperästä. Siksi tavallisen puutarhamullan pH-taso on 6 – 6,5 paikkeilla.

Suomessa maa-aines on luonnostaan hieman hapan. Alhaisimmat pH-tasot ovat turvemailla ja korkeimmat hietasavimailla.

  • Havumetsissä maan pH-taso on noin 5 (hapan) ja lehtometsissä noin 7.

Mullasta löytyvät lierot on hyvä viesti puutarhurille. Ne ilmaavat ja kuohkeuttavat  liikkeillään maaperää. Ellei mullasta paljastu maata myöhiessä yhtäkään lieroa, jokin on pielessä. Syynä voi olla niin hapan maa, että neutraalissa maassa viihtyvät lierotkin ovat siirtyneet muualle.

Kaikki hyvin. Lapioniskun herättämä onkimato suuntaa takaisin maan alle möyhimään.
KALKITUKSEN TARKOITUS 

Perusmaamme on luonnostaan hapahko, jota kesäiset sadevedet vielä happamoittavat lisää. Ilman kalkitusta osalle kasveja maaperä, juuriston kotina, saattaa muuttua liian happamaksi.

Ristiriita kasvin tarpeiden ja maan pH-tason kesken heikentää kasvien kykyä hyödyntää maassa olevia ravinteita, aiheuttaen niissä kasvuhäiriöitä.

Epätasapaino korjautuu kalkituksella. Kalkki on emäksinen lääke maaperälle ja annetaan vain, kun kasvit tai nurmikko sitä tarvitsevat ja vain niille kasveille, joille kalkitus on eduksi. Ns. kalkinkarttaja-kasvien kasvualustoja ei kalkita.

PERUSSÄÄNTÖJÄ KALKITUKSESTA

  • Kalkki voidaan levittää maaperään keväästä syksyyn.
  • Puutarhaa perustettaessa peruskalkitus tehdään nurmikko- ja istutusalueille ennen kasvien istutusta ja nurmikon asennusta tai siemennystä. 
  • Ylläpitokalkitus tehdään 2-4 vuoden välein. Annostuksen perussääntö istutuksille 2 kg /10 m2 ja nurmikolle 10 kg/100 m2.

NURMIKON KALKITUS

Nurmikko on tehokkainta kalkita kevättalvella, kun maa on vielä ohuen lumikerroksen peittämä tai on sulaneen lumen jäljiltä vielä kosteaa.

  • Nurmikon hoitoon liittyvän, kasvua virkistävän lannoituksen, ja aikaisen kevätkalkituksen välissä on useita viikkoja. Nurmikon lannoituksesta tarkemmin kohdassa 5.

Syksyllä kalkitus voidaan tehdä nurmikolle vaikka puutarhan viimeisenä hoitotoimenpiteenä. Kalkitus onnistuu viimeisen nurmikonleikkauksen jälkeen ja jopa ensimmäisissä räntäsateissa.

POIKKEUksia  

Marjapensaat, hedelmäpuut, ruusut, syreenit ja useimmat perennat ovat ns. kalkinsuosijoita, joille sopiva maan pH-taso on 6,5-7.

Kun näille kasveille muokataan istutuspaikkaa, kasvualustamultana käytetään peruskalkittua multaseosta tai ruokamultaa käytettäessä, alustoille levitetään peruskalkitus ennen varsinaista istutusta. Jatkossa, riippumatta perusmullasta, maan riittävästä emäksisyydestä huolehditaan ylläpitokalkituksilla.

Kalkinkarttajat

Kalkinkarttajille sopiva maan pH- taso on noin 5. Hapan maa on monelle havu- ja varpukasville luonnollinen kasvualusta. Pensasmustikka, alppiruusu, atsalea ja hortensia kuuluvat samaan ryhmään ja menestyvät parhaiten, kun maata ei kalkita.

Hyötykasveista perunan kerrotaan olevan myös kalkinkarttaja. Sille kosteus ja emäksinen maa yhdessä lisäävät perunaruven riskiä.

Perunalle suotuisin maan pH-taso on noin 6 eli lievästi hapan.

  • Perunamaan voi siis kalkita, mutta kalkin määrään on hyvä kiinnittää huomiota. Jos lannoitteena on puhdas puun tuhka, se itsessään nostaa jo maan happamuutta, eikä muuta kalkitusta välttämättä tarvita.

Oma, muutaman vuoden takainen kokemus mieluummin hieman happamassa maassa viihtyvistä kasveista liittyy jaloangervoihin.  Angervot alkoivat olla velttoja ja elottomia. Syy oireisiin selvisi, kun mittasin kasvualustan pH-tason. Lukema oli yli 7. Vuosittainen perennapenkin kevätkalkitus oli tehnyt tehtävänsä ja maa oli muuttunut reilusti emäksiseksi. Siirto kalkitsemattomaan maahan pelasti kasvit! 

5. LANNOITUS 

Istutusalueiden perustamisvaiheessa kasveille sopiva, tasapainoinen lannoitus saadaan valmiilla, teollisesti valmistetuilla puutarhamultaseoksilla. Multaseos on rakenteltaan miellyttävää käsitellä ja tarjoaa koostumukseltaan kasvien juuristoille tasapainoisen peruslannoitetun kodin kasvunsa ensimmäiselle kasvukaudelle.

Tutustu lannoitepakkauksen tuoteselosteeseen ja noudata annosteluohjeita!

  • Jos lannoite sisältää myös kalkin, erillistä ylläpitokalkitusta ei tarvita.
  • Jos lannoitat kalkinkarttajakasveja, käytä kalkitsematonta lannoitetta.

Lisälannoitus istutusalueille on helpoin toteuttaa yhtä aikaa niiden kesäkuntoon siistinnän kanssa. Helpoiten homma hoituu, kun levittää lannoitteet ensin kasvualustalle ja peittää ne sitten sentin kerroksella vanhan multapinnan päälle levitettävällä uudella, peruslannoitetulla puutarhamullalla.

Lannoitteet ovat usein luonnonravinteiden ja eri ravinnesuoloista koostuvien kivennäislannoitteiden yhdistelmiä.

  • Kasviperäiset ravinteet sisältävät kaiken mitä kasvi tarvitsee, mutta niiden vaikutus on laimeampi kuin kivennäislannoitteella.
  • Luonnonmukaisen lannoitteen sisältämät ravinteet tehostavat imeytyessään myös pieneliöstön toimintaa.
  • Vahvemmat kivennäislannoitteet ovat nopeasti kasvien käyttöön liukenevia ravinnekokonaisuuksia.
  • Nestemäiset lannoitteet liukenevat tehokkaimmin ja vaikuttavat nopeasti.
  • Rakeiset lannoitteet vaikuttavat hitaammin ja tarvitsevat maahan sulaakseen kostean maaperän.

Lannoituksen perussääntö 

  • Mitä vahvempi ravinnemäärä, sitä pienempi käyttömäärä. 
  • Mitä hennompi kasvi, sitä vähemmän lannoitteita.

Luonnonmukaisia ravinteita ovat mm. kypsä kompostimulta ja turpeeseen sekoitettu palanut hevonlanta.  Näissä lannoitteissa ravinnemäärät vaihtelevat lähteittäin ja niiden annostelussa kannattaakin olla varovainen.   Turvallisinta on sekoittaa luonnonlannoite multaseokseen, seossuhde 1:1.

Nurmikon leikkuujäte ja syksyn lehdet voidaan hyödyntää puutarhassa kierrättämällä ja kompostoimalla lannoitteeksi. Myös eloperäiset kasvien osat (lehdet, kukkavarret jne.) voidaan hyödyntää. Jättämällä ne syksyllä paikalleen maatumaan, niissä olevat ravinteet vapautuvat takaisin maaperään.

  • Kasvijätteitä hyödyntämällä, lisälannoituksen tarve on steriilisti hoidetun puutarhan (=kaikki kertyvä puutarhajäte kerätään pois istutusalueilta) lannoitetarpeita vähäisempi.

NURMIKON LANNOITUS

  • Lannoitteet levitetään nurmikolle, kun heinä on lähtenyt maan lämmetessä kunnolla kasvuun.
  • Jos kalkitus tehdään kesällä, nurmikon ollessa jo kunnolla kasvussa, lannoite ja kalkki voidaan antaa samalla kertaa.
  • Kun levität lannoitteen kosteaan maahan tai ennen sateita, ravinteet liukenevat maahan heti, eivätkä ehdi lemmehtyä kuivina nurmikon pinnalla.
KEVÄÄLLÄ JA SYKSYLLÄ TOIMIi ERI RAVINTEET 

Alkukesällä kasvit tarvitsevat kasvuvoimaa, joten silloin käytetään kasveille kasvuvoimaa antavia typpipainotteisia N-P-K -lannoitteita.

  • Kasvulannoitteiden käyttöaika on alkukesä, heinäkuulle saakka.

Loppukesällä kasvit alkavat valmistautumaan tulevaan lepokauteen ja talveen, joten silloin kasveille käytettävä lannoite on typetön P-K -lannoite. Lannoitus parantaa kasvien talvenkestävyyttä sekä avustaa kasveja vahvistumaan seuraavan kesän kukinta- ja satokautta varten.

  • Syyslannoitteiden käyttöaika on elokuinen alkusyksy, viimeistään kun ensimmäiset ruskasävyt ilmestyvät kasveihin.

MUISTA MULTAOSTOKSILLA

  • Tee multavalinta muistaen laatu.
  • Valitse ensin sopiva multa ja vertaa sitten vasta seosten keskinäistä hintaa.
  • Tarkista mullan sisältö; väkevyys eli johtokyky-luku, pH-arvo ja tilavuuspaino.
  • Osta vain se määrä minkä tarvitset. Multa menettää vanhetessaan tehoaan.

MUISTA MIKSI KALKITA JA LANNOITAA

  • Rakeiset kalkit ja lannoitteet imeytyvät kasveille vain kosteassa maassa.
  • Noudata lannoitteiden annosteluohjeita.
  • Lopeta monivuotisten kasvien lannoitus typpilannoitteella jo heinäkuussa.
  • Anna syyslannoite elokuussa, kun lehtiin ilmestyvät ensimmäiset syksyn merkit.

Jos aihe kiinnostaa, lisää luettavaa löytyy >> täällä.

-Marita 💚


🏡 Puutarhapalveluja Seinäjoella tarjoaa Kianni Oy.

Jaa sivusto myös FB-kavereillesi 💚

css.php