Multa, kasvin ruokakaappina

Kasvit kasvavat ja voivat hyvin, kun niiden juuristo ja kasvupaikan mullassa on perustekijät kunnossa. Onhan multa kasvin ruokakaappi. 

Tämän artikkelin aiheena on kasvien kasvuntekijät. Käydään läpi seikkoja, mihin kiinnittää huomio multahankintoja tehdessä ja mitenkä kasvualustoja parannetaan

Voimaa sisältä!

KASVIN TASAPAINOTILA

Kasvi tarvitsee kasvaakseen ilmasta valoa, lämpöä, hiilidioksidia ja maasta kosteutta sekä ravinteita. Jokainen tekijä on kasville tärkeä, sillä kasvua ei synny  ilman lämpöä ja valoa, eikä yhteytämistä tapahdu, ilman auringon lämpöä ja vettä.

Paras kasvualusta useimmille kasveille on kuohkea ja hengittävä multamaa. Lisäksi mullan happamuustaso pitää olla kasville sopiva.

MAAPERÄN TUTKIMINEN

Jos puutarha on uusi tai kasvien kasvu tai satokyky taantuu,  syy voi olla mullan koostumuksessa. Mullan happamuudesta kertovan pH-tason arvon pystyy tarkistamaan kotikonstein apteekeista ja puutarhamyymälöistä ostettavilla testipakkausilla tai lähettämällä maanäytteitä laboratorioon tutkittavaksi.

  • Mm. Suomen Ympäristöpalvelun sivuilla on laboratorio-olosuhteissa tehtäviä maaperäanalyysejä varten  ohjeet > Kotipuutarha-analyysi.

5 TEKIJÄÄ HYVÄLLE KASVUALUSTALLE

1. MULLAN PERUSRAVINTEET JA KASVIN TARPEET  

Kasvien kolme perusravinnetta, N=typpi, P=fosfori ja K=kalium merkitsevät kasveille samaa kuin suola, sokeri ja happo ruokaa valmistavalle kokille. Jos jokin aineosa puuttuu, lopputulos kärsii.

  • Ravinteet merkitsevät kasveille hyvinvointia, parempaa satoa ja talvenkestävyyttä sekä vastustuskykyä tauteja vastaan.
  • Ravinnepuute toimii päinvastoin ja ilmenee yleensä ensin vanhimmissa lehdissä.

Kasvi tarvitsee

  • TYPPEÄ kasvuun ja elinvoimaansa
  • FOSFORIA energiatalouteen ja aineenvaihduntaan
  • KALIUMIA vesitalouden säätelyyn sekä kylmän ja kuivuuden kestoon

2. MULLAN SISÄLTÖ

Multasäkin tuoteselosteessa kerrotaan mullan sisältö ja mihin käyttöön se on tarkoitettu.  Esimerkkinä Kekkilän Puutarha PLUS-seloste ”...soveltuu kasvualustaksi nurmikolle tai yleismullaksi puistoon ja puutarhaan hiekkaisemmasta maasta pitäville kasveille.”

Säkkiin kirjoitetuista teksteistä selviää, mille kasveille valmistaja on mullan tarkoittanut. Lisäksi selosteessa on tietoina multaseoksen johtokyky/-luku, pH-arvo sekä N-P-K -suhde. Joissain säkeissä on myös selvitys multaseoksen arseeni, elohopea, lyijy sekä kromi, kupari, kadmiumi, nikkeli ja sinkkipitoisuuksista.

Mitä mullan sisällöstä kerrotaan? Esimerkki multaseoksen tuoteselosteesta:

pH-arvo 6,2:  Multa on neutraalia, moneen käyttöön sopivaa perusmultaa.

Johtokyky-luku 17 mS/m : Multa on mietoa ja sopii esimerkiksi hentojen taimien kasvatukseen.

Peruslannoite 'NPK 14 – 5 – 15 + hivenaineet : Multa sisältää 14 % typpeä, 5 % fosforia,15 % kaliumia sekä tasapainoisen koostumuksen hivenaineita.

Tilavuuspaino 850 g/l tai 950 kg/m3:  Pakkaushetkellä mitattu säkin paino.  Paino vaihtelee eri valmistajilla, syynä mm. multaseoksen rakenne.

3. MULLAN VAHVUUS

Mullan sisältämät suolanesteet vaikuttavat kasvien vedensaantiin ja kykyyn käyttää ravinteita. Mullan väkevyyttä ilmaiseva suolapitoisuus selviää tuoteselosteista joko Johtokyky-lukuna tai Johtoluku-arvona. Arvot lasketaan eri laskukaavoilla, mutta logiikka niiden tulkinnoille on sama. Mitä voimakkaampi multa, sitä korkeampi lukema.

  • Kasvit eroavat toisistaan ravintotarpeissaan. Toiselle kasville väkevä multa on elinehto, toiselle hyvinkin tuhoisa.
  • Hankalin tilanne kasville on kuiva ja ’väkevä’ multa.  Nesteiden pitäisi liikkua kasvissa aina ravintoarvoiltaan laimeammasta vahvempaan eli mullasta kasviin ja kosteammasta kuivempaan.

Mullan johtokykyarvo ei saisi tutkimusten mukaan ylittää seosmullassa lukua 50 ja kompostimullassa lukua 80.  Johtolukuna ilmoitetun suolaisuustiedon vastaava hälytysraja on 10.

Mieti mitä ostat! Jos hinta on edelleen vahva houkutin, laimenna ylivahvan mullan vaikutusta sekoittamalla se laimeamman tai vanhan mullan sekaan.

4. MULLAN HAPPAMUUS 

Kasvualustan happamuustaso on keskeisimpiä seurattavia puutarhan hoidossa. Enemmistö puutarhakasveista viihtyy parhaiten lievästi happamassa maassa, jolloin ne pystyvät tehokkaimmin hyödyntämään ravinteet maaperästä. Siksi tavallisen puutarhamullan pH-taso on 6 – 6,5 paikkeilla.

Suomessa maa-aines on luonnostaan hieman hapan. Alhaisimmat pH-tasot ovat turvemailla ja korkeimmat hietasavimailla.

  • Happamissa havumetsissä maan pH-taso on noin 5 ja emäksisissä lehtometsissä noin 7.

Mullasta löytyvät, liikkeillään maaperää ilmaavat ja kuohkeuttavat lierot on hyvä viesti puutarhassa! Ellei mullasta löydy maata myöhiessä yhtäkään lieroa, jokin on pielessä. Syynä voi olla niin hapan maa, että neutraalissa maassa viihtyvät lierotkin ovat siirtyneet muualle.

Kaikki hyvin. Lapioniskun herättämä onkimato suuntaa takaisin maan alle möyhimään.
KALKITUKSEN TARKOITUS 

Kun perusmaa ja kesäiset sadevedet ovat luonnostaan hapahkoja, yhdistelmänä tilanne saattaa johtaa kasvien kannalta, maan liialliseen happamoitumiseen.

Epätasapaino kasvin tarpeiden ja maan pH-tason kesken heikentää kasvien kykyä käyttää maassa olevia ravinteita ja aiheuttaa niissä kasvuhäiriöitä.

Lääkkeeksi epätasapainoon toimii emäksinen kalkki. Kalkitus tehdään kuitenkin vain, kun kasvit tai nurmikko sitä menestyäkseen tarvitsevat. Ns. kalkinkarttaja-kasvien kasvualustoille ei kalkkia yleensä anneta ollenkaan.

PERUSSÄÄNTÖJÄ KALKITUKSESTA

  • Kalkki voidaan levittää maaperään keväästä syksyyn.
  • Puutarhaa perustettaessa peruskalkitus tehdään nurmikko- ja istutusalueille ennen kasvien istutusta ja nurmikon asennusta tai siemennystä. 
  • Ylläpitokalkitus tehdään 2-4 vuoden välein. Annostuksen perussääntö istutuksille 2 kg /10 m2 ja nurmikolle 10 kg/100 m2.

NURMIKON KALKITUS

Nurmikko on tehokkainta kalkita kevättalvella, kun maa on vielä ohuen lumikerroksen peittämä tai on sulaneen lumen jäljiltä vielä kosteaa.

  • Nurmikon hoitoon liittyvän, kasvua virkistävän lannoituksen, ja aikaisen kevätkalkituksen välissä on useita viikkoja. Nurmikon lannoituksesta tarkemmin kohdassa 5.

Syksyllä kalkitus voidaan tehdä nurmikolle vaikka puutarhan viimeisenä hoitotoimenpiteenä. Kalkitus onnistuu viimeisen nurmikonleikkauksen jälkeen ja jopa ensimmäisissä räntäsateissa.

POIKKEUSKASVEista 

Marjapensaat, hedelmäpuut, ruusut, syreenit ja useimmat perennat ovat ns. kalkinsuosijoita, joille sopiva maan pH-taso on noin 6,5.

Kun näille kasveille muokataan istutuspaikkaa, kasvualustamultana käytetään peruskalkittua multaseosta tai ruokamultaa käytettäessä, alustoille levitetään peruskalkitus ennen varsinaista istutusta. Jatkossa, riippumatta perusmullasta, maan riittävästä emäksisyydestä huolehditaan ylläpitokalkituksilla.

Kalkinkarttajat

Kalkinkarttajille sopiva maan pH- taso on noin 5. Hapan maa on monelle havu- ja varpukasville luonnollisin kasvualusta. Koristekasveista pensasmustikka, alppiruusu, atsalea ja hortensia kuuluvat samaan ryhmään ja menestyvät parhaiten, kun maata ei kalkita.

Hyötykasveista perunan kerrotaan olevan myös kalkinkarttaja. Sille kosteus ja emäksinen maa yhdessä lisäävät perunaruven riskiä.

Perunalle suotuisin maan pH-taso on noin 6 eli lievästi hapan.

  • Perunamaata voi siis kalkita, mutta sen määrään on hyvä kiinnittää huomioita. Jos lannoitteena käyttää puhdasta puun tuhkaa, se itsessään neutraloi jo maan happamuutta, eikä muuta kalkitusta välttämättä tarvita.

Omana kokemukseni muutaman vuoden takainen muisto mieluummin hieman happamassa maassa viihtyvistä jaloangervoista.  Angervot olivat velttoja ja elottomia. Syy oireisiin selvisi, kun mittasin kasvualustan pH-tason. Lukema nousi yli 7:ään. Vuosittainen kevätkalkitus oli tehnyt tehtävänsä ja maa oli muuttunut reilusti emäksiseksi. Siirto kalkitsemattomaan maahan pelasti kasvit! 

5. LANNOITUS 

Istutusalueiden perustamisvaiheessa kasveille tasapainoinen lannoitus saadaan  käyttämällä valmiita, teollisesti valmistettuja puutarhamultaseoksia. Multaseos on miellyttävää käsitellä ja kasvit saavat siitä tasapainoisen peruslannoituksen kasvunsa alkuun. Seosmullan ravinteet riittävät kasville noin vuoden tarpeisiin.

Tutustu lannoitepakkauksen tuoteselosteeseen ja noudata annosteluohjeita!

  • Jos lannoite sisältää myös kalkin, erillistä ylläpitokalkitusta ei tarvita.
  • Jos lannoite on tarkoitus tehdä kalkinkarttajakasveille, vaihda lannoite kalkitsemattomaan seokseen.

Lisälannoitus on helpointa tehdä yhtä aikaa istutusalueiden kesäkuntoon siistinnän kanssa. Vaivattomimmin homma onnistuu, kun levittää lannoitteet ensin kasvualustalle ja peittää lannoitteet ja vanhan multapinnan muutaman sentin kerroksella uutta, peruslannoitettua puutarhamultaa.

  • Lannoitteet ovat usein luonnonravinteiden ja eri ravinnesuoloista koostuvien kivennäislannoitteiden yhdistelmiä.
  • Kasviperäiset ravinteet sisältävät kaiken mitä kasvi tarvitsee, mutta niiden vaikutus on laimeampi kuin kivennäislannoitteella.
  • Luonnonmukaisen lannoitteen sisältämät ravinteet tehostavat imeytyessään samalla pieneliöiden toimintaa.
  • Vahvemmat kivennäislannoitteet ovat vahvempia ja nopeasti kasvien käyttöön liukenevia ravinnekokonaisuuksia.
  • Nestemäiset lannoitteet liukenevat tehokkaimmin maahan ja vaikuttavat nopeasti. Rakeiset lannoitteet sulavat hitaammin ja tarvitsevat liukenemiseen kosteat olosuhteet.

Lannoituksen perussääntö >> Mitä vahvempi ravinnemäärä, sitä pienempi käyttömäärä ja mitä hennompi kasvi, sitä vähemmän lannoitteita.

Luonnonmukaisia ravinteita ovat mm. kypsä kompostimulta sekä turpeeseen sekoitettu ja palanut hevosenlanta. Ns. luomulannoitteiden sisältämät ravinnemäärät vaihtelevat lähteittäin ja niiden annostelussa kannattaa olla varovainen.   Käyttömäärien arvioinnissa pätee sekoitussuhde ½ valmista multaseosta ja ½ luonnonlannoitetta.

Nurmikon leikkuujäte ja syksyn lehdet eivät ole jätettä, vaan puutarhan arvokasta lannoitetta. Luonnonmukaisesti hoidetussa puutarhassa osa eloperäisistä kasvinosista (lehdet, kukkavarret jne.) jätetään paikalleen maatumaan, jolloin niissä olevat ravinteet vapautuvat takaisin maaperään.

  • Kasvijätteitä hyödyntämällä, lisälannoituksen tarve on steriilisti hoidetun puutarhan tarpeita vähäisempi.

NURMIKON LANNOITUS

  • Lannoitteet levitetään nurmikolle, vasta kun heinän kasvu on lähtenyt maan lämmetessä kunnolla kasvuun.
  • Jos kalkitus tehdään kesän aikana, nurmikon ollessa jo kunnolla kasvussa, lannoite voidaan antaa kalkin kanssa samalla kertaa.
  • Lannoituksissakin pätee sama perussääntö: levitä kosteaan maahan tai ennen sateita, niin ravinteiden liukeneminen alkaa heti.
KEVÄÄLLÄ JA SYKSYLLÄ TOIMIVAT ERI RAVINTEET 

Alkukesällä käytetään kasveille kasvuvoimaa antavia typpipainotteisia N-P-K -lannoitteita.

  • Kasvua tehostavien lannoitteiden käyttöaika on alkukeväästä heinäkuulle saakka. Heinäkuun puolivälissä annetaan kasvien levätä, ennen elokuussa annettavaa syyslannoitusta.

Syyslannoitteet ovat typettömiä P-K -lannoitteita. Lannoituksen tehtävänä on parantaa kasvien talvenkestävyyttä ja vahvistaa kasveja seuraavan kesän kukka- ja hedelmäsatoa varten.

  • Syyslannoituksen ajankohta on alkusyksystä, kun esimmäiset keltaiset lehdet ilmestyvät kasveihin.

MUISTA MULTAOSTOKSILLA

  • Tee multavalinta laatu edellä.
  • Ajattele valinnassa ensin miksi sitä ostat, toiseksi hintaa.
  • Tarkista mullan väkevyys eli johtokyky-luku, pH-arvo ja tilavuuspaino.
  • Osta vain niin paljon kuin tarvitset. Ylivuotinen multa laimenee ajan saatossa.

MUISTA MIKSI KALKITA JA LANNOITAA

  • Kasvien juuristo tarvitsee kosteutta. Toiset säännöllistä, toiset ainakin aika-ajoin.
  • Rakeiset kalkit ja lannoitteet imeytyvät kasveille vain kosteassa maassa.
  • Noudata lannoitteiden annosteluohjeita.
  • Lopeta monivuotisten kasvien typpilannoitus jo heinäkuussa.
  • Muista syyslannoitteet elokuussa, kun lehtiin ilmestyvät ensimmäiset syksyn merkit.

 

Kiitos lukijani. Lisää aihepiiriin liittyvää luettavaa >> täällä.

-Marita 💚


🏡 Puutarhapalveluja Seinäjoella tarjoaa Kianni Oy.

Klikkaa painiketta ja jaa artikkeli myös kaverille 💚