Tuivio – puutarhan ikivihreä toivekasvi

Onko pihasi vyöhykkeillä I-IV ja etsit rinteeseen tai istutusalueelle helppohoitoista maanpeittäjää?

Tuivio – Microbiota decussata on siihen oiva ratkaisu – helppo, nätti ja vaivaton.

TUIVIO: Kaunis ja helppohoitoinen puutarhan ikivihreä.

Tuivio on nopeasti kasvava matala, noin 30 cm korkeaksi ja jopa 1,5 metriä leveäksi kasvava havukasvi. Jo muutamassa vuodessa neliön kokoisen alueen alleen peittävä tuivio menestyy myös helposti kuivuvissa rinteissä, se ei kaipaa erityisiä leikkauksia, eikä sillä ole havaittu myöskään kasvintuhoojia.

Tuiviota pidetään ns. jokapaikan kasvina, koska se pärjää niin auringossa kuin varjossakin, sen kasvualusta voi olla kuivahko tai tuore, vähäravinteinen hiekkamaa tai ravinteikas multamaa, kalkittu tai hapan…. Aika pitkään saa etsiä vastaavilla ominaisuuksilla varustettua maanpeittäjää.

Tuivion matalana suikertavat vihreät versot muuttuvat syksyllä ruskehtaviksi ja pysyvät kuparinruskeina kevääseen saakka. Keväällä versojen vihreys palautuu ja pysyy raikkaan vihreänä koko kesän.

TUIVIO ruskistuu kauniisti syksyllä talvipukuunsa.

Tuivion hoito

Istutusvuoden kastelu: Jotta taimi juurtuu ja lähtee kunnolla kasvuun, vastaistutettuja taimia pitää kastella huolellisesti koko ensimmäinen kasvukausi ja ainakin siihen saakka, kun kasvu on lähtenyt kunnolla matkaan ja juuristo siten toimimaan.

Kasteltaessa vettä tulee käyttää runsaasti, sillä mullan pitää kastua koko juuripaakun syvyydeltä.

  • Keskikesällä istutettuja taimia kastellaan 1- 2 kertaa viikossa. Keväällä tai syksyllä istutetuille riittää kastelu kerran viikossa, koska maa on luontaisestikin alku- ja loppukesästä kosteampaa. Yhdelle taimelle annettava vesimäärä on 5-10 litraa/kerta, riippuen maaperän vedenläpäisykyvystä.

Kasvualusta kattaminen: Kasvualusta kannattaa suojata kuorikatteella tai koristesoralla. Kate estää taimen tyvialueen rikkaruohottumisen ja samalla estää maan kuivumista.

Kevätsuojaus: Mikäli nuoren tuivion oksat pilkottavat lumen alta, ne on hyvä suojata ainakin kahtena ensimmäisenä vuotena kevätauringon lämmöltä kuusenhavuilla tai varjostusverkolla.

Suojaustarve syntyy, kun juuristo on vielä talvihorroksessa maan ollessa jäässä, mutta ikivihreä kasvusto alkaa jo ’hikoilemaan’ auringon lämmössä. Suojaus tasapainottaa kasvin lämpenemistä ja estää samalla puun kuivumista.

  • Suojaustarve poistuu, kun juuristo virkoaa toimintaa maan sulettua. Jäätilanteen on helppo tarkistaa keväällä lapiolla tai harjateräksen maahan painamalla. Routainen, kova maa tulee vastaan yllättävän pinnassa vielä toukokuussakin.

Lannoitus: Tuivion voi antaa tarvittaessa ylläpitokalkituksen ja keväisin kevätlannoitteen. Kasvin juuristo- ja tyvialueelle levitettävä kalkki tasaa maan happamuutta ja kasvi pystyy paremmin hyödyntämään lannoitteiden ravinteet sekä kasvua edistävän typen hyödykseen.

Syksyisin (elokuussa) annettava syyslannoite vahvistaa kasvin juuristoa ja auttaa selviytymään talven rasitteilta paremmin.

Hoitoleikkaukset: Jos oksistoon ilmestyy talven jäljiltä kuivuneita ja ruskettuneita kohtia, ne voidaan poistaa leikkaamalla. Jotta oksa ymmärtää jatkaa kasvuaan, rumat, ruskeat osat poistetaan leikkaamalla oksaa sen vihreästä osasta, ei kuivuneesta kohdasta.

Mikäli oksisto kasvaa paikkaansa liian leveäksi, tuiviota voi huoletta myös leikata. Lyhentämällä oksia aina sopivan oksanhaaran kohdasta, maanpeitehavu näyttää leikattunakin luonnolliselta eikä leikkaus tuhoa kasvin luontaista muotoa.

Mukavia hetkiä puutarhan parissa!

💚Marita

 

Jaa artikkeli ystävillesi ! Sharing is caring 💚

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *