Pienet vuorimännyt (Pinus mugo) hurmaavat yksin ja ryhmissä. Laji on suloisen pörheä ja tiivis taimena, mutta jos se annetaan kasvaa vapaasti, tavallisen vuorimännyt oksaversot kasvavat vuosien mittaan leikkaamattomina pitkiksi ja honteloiksi.
Onneksi ränsistyvän vaikutelman pystyy estämään pienellä vaivannäöllä – oikea-aikaisilla leikkauksilla. Miten? Se selviää jatkossa…
Kasvusto pysyy pensasmaisena vuodesta toiseen, kun tuoreita vuosikasvuja typistetään säännöllisesti.
Vuorimäntyjen, kuten kaikkien havupuiden uudet vuosikasvupisteet muodostuvat uuteen notkeaan oksaan ja jo puutuneen, vanhemman oksan katkaiseminen tyrehdyttää oksan kasvun.
Jotta kasvu jatkuisi, muista jättää leikatessa vähän uutta vuosikasvua aina jäljelle!
TYPISTÄ SÄÄNNÖLLISESTI
Itse typistystyyleissä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Tärkeämpää on muistaa tehdä toimenpide säännöllisesti ja tiettyyn aikaan kesästä.
Paras leikkausaika on juhannuksen tienoilla, kun vuosikasvaimet eivät ole vielä puutuneet ja ovat sopivan notkeita. Juhannukseen mennessä vuosikasvu on myös saavuttanut pituutensa, mutta sen neulaset ovat vielä supussa.
Vuosikasvujen typistys onnistuu terävillä pensassaksilla leikkaamalla tai sormilla poikki napsauttamalla.
Typistyksissä käsitellään joko jokainen vuosikasvu, katkaisemalla niistä puolet pois tai katkomalla vuosikasvurykelmästä ainoastaan keskimmäiset vuosikasvut, katkomalla ne (lähes) kokonaan.
- Mitä enemmän vuosikasvuja leikataan, sitä tiheämpi kasvustosta tulee. Tasaisimmin mätäsmäisenä kasvusto pysyy, kun vuosikasvuun jättää jäljelle vain muutaman sentin.
- Luonnollisimman näköisenä kasvusto pysyy, kun vuosikasvut jätetään keskenään eri pituisiksi.
- Jos vuosikasvu on vähäistä, kasvustosta poistetaan vain noin kolmannes.
- Jos kasvusto on pitkä, käsittely kannattaa tehdä kaikille latvoille.
Kohtalaisen vähän hoitoa tarvitsevat havukasvit antavat pihaan vihreyttä keväästä syksyyn ja talvesta kesään. 💚 Havukasvina, vuorimänty viihtyy kalkkisessa sekä melko kuivassakin maassa ja pysyy pörheänä säännöllisillä leikkauksilla.
Klips-klips… mukavia hetkiä vuorimäntyjen parissa!
– Marita
